27.1.2020

Rakkaus voi muuttaa ihmistä. Enkä puhu nyt siitä, että yrittäisi muuttua toisen vuoksi. Koitan löytää sanoja sellaiselle, joka avaa sydämeni kokemaan ja ymmärtämään elämää siinä laajuudessa, johon voimme parhaimmillamme kyetä.

On lahja antaa itsensä toiselle ilman mitään takuita mistään. Minulle kuvattiin sitä vastikään kauniisti vertauskuvalla kuin lähtisi pienellä soutuveneellä keskelle suurta merta (Kiitos Sointu). Sulaa hulluutta, mutta koskaan en ole ollut onnellisempi. Antaessani itsestäni osan vain, jos toinenkin antaa, on kyse vaihtokaupasta. Voimme pelata peliä Entä jos rakastaisin sinua. Pelin säännöt ovat sellaiset, että saat aina jotain, kun annat jotain. Välillä odotellaan kumpi uskaltaa antaa ensiksi, jos toinen ei sitten kuitenkaan anna. Välineenä käytetään esimerkiksi hellyyttä, läheisyyttä, aikaa, seksiä ja kotitöitä. Usein on vielä tärkeää, että tämä peli määritellään jonkinlaiseksi suhteeksi ja rajataan mitkä sen säännöt ovat. Sääntöjä voivat olla ajankäyttö, ystävät, harrastukset, toisten huomioiminen ja niin edespäin. Joku saattaa ajatella, että sehän on ihan reilua. Molempien pitää valita toinen ensisijaisesti. Minä ajattelen, että se tapahtuu luonnostaan, jos on tapahtuakseen. Rakkaus valitsee luonnostaan, mutta se ei tapahdu vaatimalla tai odottamalla näitä. Se, että loukkaantuisin siitä, että toinen haluaa tavata jotain toista ihmistä tai viettää aikaa harrastamalla, on tapa hallita toista ihmistä. Sitä voi olla hyvä tutkia, että ellen voi hyvin sen kanssa mikä toiselle on tärkeää, niin tuleeko minun tehdä muita valintoja elämäni suhteen. Se ei silti poista rakkautta. Voin aina valita rakkaudesta käsin.

Ajattelin nuorempana, että sellainen rakkaus johon heittäytyisi päätäpahkaa olisi tyhmyyttä. On järkevää ymmärtää myös se millaisen parisuhteen haluaa ja nähdä se onko kahdella ihmisellä potentiaalia elää yhdessä. Koitin jollain tavalla varmistaa pysyvyyden ihmissuhteessa. Toki joillakin mittareilla mitattuna se on järkevää. Silti siinä ei ole kyse rakkaudesta. Enkä sano etteivät näinkin elävät ihmiset voisi rakastaa toisiaan. Sanon, että varmistaminen ei ole rakkautta. Rakkaudelle ei ole mitään takeita. Sitä ei voi taltioida, sitoa tai pysäyttää. Rakkaudelle ei ole mennyttä, eikä tulevaa. Voin antaa itseni ja rakkauteni vain tässä hetkessä. Muuta minulla ei ole ja se on sen taika myös. Pysähtynyt, kaikin keinoin sidottu rakkaus ei voi hyvin. Taika katoaa, jos siitä koittaa pitää kiinni.

Voimme sitoutua toisiimme aidosti vain vapaudesta käsin. Mitä se sitten tarkoittaa? Lopulta ainut mihin kannattaa sitoutua on vapaus. Kunnioitamme omaa sekä toisen vapauttaa elää elämää sellaisella tavalla joka pyrkii kasvuun ja eheytymiseen. Meistä kukaan ei pysy samana ihmisenä koko elämäänsä. Elämän luonne on kasvu, muutos ja eteenpäin kulkeminen. Voin sitoutua siihen, että jaan elämääni toisen kanssa niin kauan, kun suhde palvelee koko elämää. Voin sitoutua olemaan tukena ja rinnalla vaikeina hetkinä, mutta en siitä käsin, että uhraisin oman elämäni. Ellei toinen halua kasvaa on hänellä oikeus ja vapaus siihen. Minulla on vapaus olla silloin sitomatta itseäni suhteeseen, joka ei palvele hyvinvointiani. Rakkaus sotketaan usein tarvitsevuuteen tai muihin emootioihin. Ajatellaan, että en voi lähteä, koska toinen tarvitsee minua (ja minä sitä, että toinen tarvitsee). Uskotellaan ehkä itselle, että jään tähän suhteeseen, koska rakastan. Voin välittää, haluta huolehtia, tuntea turvaa ja tarttua kiinni monesta eri syystä. Rakkaus on kuitenkin aina luonteeltaan vapaa. Ellei joku voi kanssani hyvin, rakkaudesta häneen toivon hänen elävän jonkun toisen kanssa. Ellen itse voi suhteessa hyvin, rakkaudesta itseäni ja toista kohtaan on hyvä ymmärtää, ettei takertuminen ole rakkautta. Pysähtynyt energia välittyy kaikkeen elämään ja lopulta ihminen sairastuu. Pakottaessaan itseään johonkin alkaa keho oireilemaan. Kehoaan ei voi huijata. Mielen saa puhuttua puolelleen, mutta keho kerää itseensä kaiken sen missä kohtelet itseäsi väärin. Pakottaminen ja manipuloiminen nähdään vääränä missä tahansa kontekstissa paitsi silloin, kun käytämme tätä väkivaltaa itseämme kohtaan. Mielemme on usein vain niin taitava, että uskottelemme asian olevan jotenkin toisin.

Vapaus kulkee aina yhdessä vastuun kanssa. Usein ajatellaan, että tämä tarkoittaa sitä ettei vastuun vuoksi voi vaikka erota suhteesta, jossa ei voi hyvin. Silloin me ulkoistamme vastuun. Siirrämme sen ensisijaisesti itsemme ulkopuolelle. Ensimmäinen asia mistä olet vastuussa on oma hyvinvointisi. Voit kantaa vastuuta toisten hyvinvoinnista vasta, kun olet huolehtinut omastasi. On hyvä ymmärtää myös se mihin sitoutuu ja miksi. Sitoutumisessa ei ole mitään väärää, päinvastoin, se on todella hyödyllistä oman kasvummekin kannalta. On kuitenkin tärkeää ymmärtää se, että sitoutuminen ei tarkoita sitä, että sen varjolla voi kohdella itseään väärin. On turvallista sitoutua myös toiseen ihmiseen, kun ensisijaisesti sitoudumme itseemme.

Parhaimmillaan parisuhde on jaettu kasvumatka. Rakkaus ei kuitenkaan vaadi toteutuakseen parisuhdetta. Rakkaus voi ravistella rakenteitamme syvästi vain, jos ymmärrämme sen todellisen luonteen. En voi luvata sinulle kuin sen mitä on tässä hetkessä, mutta saat sen kaiken. Annan itseni kokonaan ilman, että lupaat minulle mitään. Tämä vaatii myös tietoisuutta osata erotella omat tarpeensa ja emootionsa rakkaudesta joka ei vaadi toiselta mitään. Tarpeissa tai emootioissa ei ole mitään väärää ja on yhtälailla tärkeää osata pyytää niitä asioita mitkä ovat merkityksellisiä. On epätervettä jättää omat tarpeensa huomiotta ja haluan täsmentää ettei rakkaudessa ole kyse siitä. En kehota ketään heittäytymään epäterveellä tavalla. Aikuisena huolehdimme siitä, että olen tietoinen mitä kaipaan ja tarvitsen. Osaan antaa näitä asioita itselleni ja pyytää niitä, jos kaipaan jotain toiselta. En kuitenkaan odota, että toinen täyttäisi nämä tarpeet. Enkä myöskään loukkaannu toiselle, jos hän ei voi näitä tarpeita täyttää. Vastuu itsestäni kuuluu minulle.

Rakkaudesta toista kohtaan olen avoin kaikelle hänessä, kaikelle minussa. En peitä ja piilota itseäni. Voidessani hyväksyä kaiken itsessäni, voin hyväksyä kaiken toisessakin. Voin nähdä epätäydellisyyden täydellisyyden. Haluan toiselle hyvää, olen samalla puolella ja kunnioitan toista ihmistä, hänen vapauttaan, toiveitaan ja tarpeitaan. En aseta ehtoja, vanno valoja jotka perustuvat vain oman turvallisuuden tunteen lisäämiseen tai yritä ratkaista toisen elämää. Hänellä on oikeus tehdä tai jättää tekemättä se itse. Ymmärrän, että tehdessäni oikein ja oikeita valintoja itseäni kohtaan, en koskaan toimi muusta kuin rakkaudesta käsin.

Avautuessani toiselle voin nähdä yhä selkeämmin omat haavani ja sen mitä olen koittanut piilottaa. Pelkoni, kaipaukseni ja sen miten sivuutan näitä. Voimme uskotella itsellemme paljon asioita suojataksemme itseämme kivulta. Ymmärtäessäni ettei särkyminen ole epäonnistumista tai virhe, vaan tarkoitus, avautuu rakkauden mysteeri minulle uudella tavalla. Rakkaus rikkoo sen suojan millä yritän pitää itseäni irti ytimestäni. Jotain minussa täytyy särkyä ennen kuin voin ymmärtää rakkauden todellisen luonteen. Rakkaus laajenee minussa, kun suostun siihen. Kipu syntyy siitä, että rakenteeni antavat tilaa laajenevalle rakkaudelle. Istun ja hengitän tuntien kuinka nautin siitä kivusta. Annan itseni, luotan, rakastan ja mitä ikinä tapahtuukaan, mikään ei ole koskaan enää niin kuin ennen.

Syyskuussa on pariskunnille 9.-11.9.2022 parisuhde -retriitti vanhassa pappilassa Kinnulassa. Retriitillä voitte kokea syvää yhteyttä ja intiimiyttä. Voit lukea retriitistä lisää täältä.