Tuletko kosketetuksi?

24.3.2019

Kosketus on paljon enemmän kuin sitä, että iho koskettaa toista. Usein se on kahden ihmisen välistä, joskus siinä on useampia ihmisiä. Toisinaan saamme kosketusta vain hoitotilanteissa. Joskus meitä kosketetaan ilman, että haluamme sitä. Saammeko sellaista kosketusta mitä kaipaamme, kosketammeko itse toista niin kuin hän toivoisi? Tulla kosketetuksi on hyvin eri asia, kuin puolihuolimattomat sivelyt tai himokas kosketus, jossa tunnet toisen haluavan sinulta jotain, usein seksiä. Monet suostuvat seksiin saadakseen läheisyyttä ja kosketusta. Jälkeenpäin olo voi olla hyvin tyhjä, jopa fyysisesti ja henkisesti pahoinvoiva. Välillä hyvin viattomalta tuntuva halaus voi viedä sinut hyvin kauas itsestäsi, jos et ole pitänyt rajoistasi huolta. Aina ei ole hyvä päästää toista lähelle. Toisinaan on tilanteita, että emme voi säilyttää kontaktia itseemme, jos päästämme toisen lähelle. On hyvä kuulostella sitä mitä todella tarvitsemme ja kaipaamme, ja keneltä. On ihmisiä joiden kanssa haluan olla lähekkäin ja koskettaa, sekä tulla kosketetuksi. Kuitenkaan en halua kaikkien koskettavan minua ja aina en kaipaa kosketusta lainkaan. Tärkeintä on osata kuunnella itseään niin, ettei tee asioita vastoin itseään. On hyvä toimia säilyttäen kontakti itseensä ja tuntien intiimin läheisyyden ennen kaikkea itseensä.

Olen oppinut läsnäolevasta kosketuksesta joskus hankalilta tuntuneiden tapahtumien kautta. On ollut haastavaa kuulla, että toinen ei ole pitänyt tavastani olla, ottaessani vastaan kosketusta tai koskettaessani toista. Minulle on kerrottu, että kosketus on tuntunut epämiellyttävältä, olemukseni minua koskettaessa lapsenkaltaiselta ja siltä, että en ole paikalla aikuisena. Vasta se sai minut huomaamaan sen, mitä tilanteessa tapahtui. Olen havainnut itse toisen läsnäolon kautta, että en ole kovinkaan läsnä. Pitänyt silmiä kiinni suudeltaessa, kunnes minua on pyydetty avaamaan silmäni: ”Voisitko sä katsoa mua?” En ymmärtänyt silloin vielä kuinka tärkeää se oli. Katsoa, nähdä, lakata kätkeytymästä, paljastaa itsensä ja olla läsnä, kun toinen paljastaa itseään. Vasta silloin kosketuin.

Olen myös kokenut kantapään kautta mitä tapahtuu, kun en pidä itsestäni huolta ja kuuntele vaistoani. Olen joskus aiemmin tehnyt harjoituksia väkinäisesti ja ohittaen itseni. Muistan eräällä kurssilla tehneeni harjoitusta jossa minua kosketettiin. Koin kosketuksen joidenkin ihmisten osalta puolihuolimattomana, nopeana, ei kuuntelevana iholle tulona. Se tuntui ikävältä ja jotenkin väärältä. Koin, että kehoani lääpittiin ilman, että kukaan oli paikalla koskettamassa. Kosketus ei tuntunut miellyttävältä. En saanut harjoituksen aikana kerrottua etten halua minua koskettavan tiedostamattomasti. Turrutin mielummin itsessäni jotain ja koitin kestää loppuun asti. Pelkäsin pilaavani toisten kokemuksen alkamalla kesken harjoitusta kertoa miltä minusta tuntui. Tulin fysisesti todella kipeäksi heti tämän jälkeen. Toinen olkapääni ja käteni huusivat kivusta. Olin ohittanut itseni ja omat tarpeeni, ja kehoni ilmoitti hyvin selkeästi ettei se käy päinsä.

Tänä päivänä minulle on todella selkeää se, että en halua kehoani kosketettavan tiedostamattomasti. Haluan olla myös hereillä siitä mikä palvelee minua ja kuunnella itseäni tarkasti siinä, kenen kanssa olen fyysisesti yhteydessä kosketuksella. Laittaessani omat tarpeeni sivuun, ei mikään minussa täyty. Olo jää tyhjäksi ja turhautuneeksi ja koen vain pettymystä itseeni.

On tärkeää tiedostaa millaista kosketusta kaipaa, kuinka koskettaa toista ja kuinka vastaanottaa kosketusta. Usein jotain automaattista ohjautuu päälle tilanteissa, joissa olemme haavoittuvaisessa paikassa. Intiimi läheisyys on monelle haastavaa ja sen sijaan, että olisimme oikeasti läsnä, saatammekin olla läsnä jonkun roolin takaa. Toinen vaihtoehto on nauttia kosketuksesta niin, että suljemme toisen pois kentästämme. Laitamme silmät kiinni ja vajoamme omaan maailmaamme kokemaan fyysistä nautintoa. Silloin meillä jää paljon potentiaalia käyttämättä.

Haluan rohkaista sinua siihen, että kohtaisit toisen aidosti ja vain sen verran, että pystyt pysymään läsnä itsellesi ja läsnä itsenäsi. Uskaltaisit pyytää kosketusta jota oikeasti kaipaat. Uskaltaisit kertoa silloin, kun joku ei tunnu sinusta hyvältä tai koet siinä olevan jotain sinulle väärää. Aina ei ole helppoa ottaa näitä asioita puheeksi esimerkiksi parisuhteessa, jos toisen kanssa on jo vuosia menty samalla kaavalla. Kurssilla ja retriitillä harjoittelemme turvallisesti myös näitä asiota. Omien rajojen tunnistamista ja niiden kertomista. Omien toiveiden sanoittamista ja vastaanottamista. Toiselle läsnäolemista, kuuntelevaa ja tietoista koskettamista omia rajoja kuunnellen. Sellaista itsensä arvostamista ja rakastamista missä sallimme itsemme tulla kosketetuksi arvoisellamme tavalla.

Osaanko olla toiselle
kuuntelevat korvat,
näkevät silmät
Osaanko, kun en aina itsellenikään
Osaanko pysähtyä
kohdata ja koskettaa,
kun kiiruhdan päiviäni läpi
aamusta iltaan
Annanko aikaani
kohtaanko kokonaan
olenko läsnä?

Mia Modig

Vastaa käyttäjälle Nimetön Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *